salonkien aikaKirja kertoo Ranskassa 1600-luvulla syntyneistä salongeista, joissa kirjailijat ja hoviväki, taiteilijat ja tiedemiehet, sotapäälliköt ja valtiomiehet, sivistynyt porvaristo ja Ranskasta kiinnostuneet ulkomaalaisetkin tapasivat toisiaan. Salongeissa keskusteltiin yhteiskunnallisista ja poliittisista aiheista, taiteesta ja kirjallisuudesta, unohtamatta kepeää seuraelämää ja iloista yhdessäoloa.

Huomionarvoista on, että erilaiset mielipiteet otettiin vastaan maltillisesti ja jokainen sai ilmaista oman kantansa; hyvä käytös oli tärkeää. Tästä voitaisiin ottaa mallia nykyisenä some-aikana kun oma ääni pitää kuulua kaikkein ylimmäisenä ja äänekkäimpänä. Toki salonkien kielteisinä puolina saattoi olla teennäisyys ja ylenmääräinen liehittely.

Salonkien ”vetäjinä” oli paljolti naisia, mikä nosti naisten asemaa yhteiskunnassa. Aikakausi nähdäänkin eräänlaisena feminismin alkusysäyksenä. Toisaalta, seurapiirien tavoissa oli paljon meidän ajallemme vierasta liioittelua ja hienostelua.

Roger Picard (1884-1950) julkaisi teoksensa Salonkien aika ollessaan maanpaossa New Yorkissa vuonna 1943, Ranska oli tuolloin kansallissosialistisen Saksan miehittämä. Kesti yli seitsemänkymmentä vuotta, ennen kuin se saatiin julkaistua suomeksi. Suomennoksen aloittaneen yli-insinööri Juhani Sarkavan kuolema keskeytti käännöstyön, mutta sivistyshistorian dosentti Osmo Pekonen saattoi työn loppuun ja suomennos valmistui vihdoin syksyllä 2017. Kirja on hyppy ajassa taaksepäin; aatelisto oli aatelistoa ja köyhät saivat tulla toimeen miten tulivat. Ja vallankumous (1789) oli vasta edessäpäin.