DIXIT lautapeliOrimattilan kirjaston konsoli- ja lautapelit ovat lainaajien suosikkeja. Mikä sopisikaan marraskuun hämäryyteen paremmaksi ajanvietteeksi kuin tarinankerrontaa ja visailua yhdistävä ranskalainen Dixit –lautapeli. Se on voittanut useita Vuoden peli –palkintoja, koska se soveltuu erinomaisesti monenlaisille peliryhmille kahdeksanvuotiaasta ylöspäin.

Dixit perustuu kuviin, joista pelaajat kehittelevät tarinoita. Kilpakumppaneiden tulee etsiä omasta korttipakastaan vihjettä parhaiten vastaava kuva. Sen jälkeen ryhdytään arvailemaan ja välttelemään muiden pelaajien ansoja, kunnes pelipöytä puhdistuu korteista. Eniten pisteitä kerännyt osallistuja kruunataan voittajaksi.

 

hehtaariToimittaja Ilkka Malmberg halusi 1990-luvulla ostaa hehtaarin Suomen halvinta maata. Ihan vain siksi, että kaupunkilaiselle hahmottuisi, minkä kokoinen läntti se hehtaari oikein on. Odotetusti Suomen maaperä on halvimmillaan Lapissa. Malmbergin tilkku löytyi Posiolta.

Hehtaarilla sataa. Siellä myös paistaa. Lumi on milloin upottavaa, milloin jauhemaista tai tuiskuavaa. Tilkulla asutaan teltassa, kunnes toimittajan tontille lahjoitetaan tunnearvokas mökki. Sitä kunnostetaan talkoilla ja hehtaarilla tulee viidentoista vuoden aikana vierailleeksi moni. Posiolla tuumaillaan ja kiikaroidaan 160 x 62,5 metrin tirkistysaukosta maailman menoa – näkymiä, jotka Ilkka Malmberg on koonnut kirjaansa.

Kirjoitusten kautta avautuu monisäikeinen näkymä Suomeen, journalismiin ja koko elämään. Tarinat ilmestyivät alun perin Helsingin Sanomissa.

 

 

salonkien aikaKirja kertoo Ranskassa 1600-luvulla syntyneistä salongeista, joissa kirjailijat ja hoviväki, taiteilijat ja tiedemiehet, sotapäälliköt ja valtiomiehet, sivistynyt porvaristo ja Ranskasta kiinnostuneet ulkomaalaisetkin tapasivat toisiaan. Salongeissa keskusteltiin yhteiskunnallisista ja poliittisista aiheista, taiteesta ja kirjallisuudesta, unohtamatta kepeää seuraelämää ja iloista yhdessäoloa.

Huomionarvoista on, että erilaiset mielipiteet otettiin vastaan maltillisesti ja jokainen sai ilmaista oman kantansa; hyvä käytös oli tärkeää. Tästä voitaisiin ottaa mallia nykyisenä some-aikana kun oma ääni pitää kuulua kaikkein ylimmäisenä ja äänekkäimpänä. Toki salonkien kielteisinä puolina saattoi olla teennäisyys ja ylenmääräinen liehittely.

Salonkien ”vetäjinä” oli paljolti naisia, mikä nosti naisten asemaa yhteiskunnassa. Aikakausi nähdäänkin eräänlaisena feminismin alkusysäyksenä. Toisaalta, seurapiirien tavoissa oli paljon meidän ajallemme vierasta liioittelua ja hienostelua.

Roger Picard (1884-1950) julkaisi teoksensa Salonkien aika ollessaan maanpaossa New Yorkissa vuonna 1943, Ranska oli tuolloin kansallissosialistisen Saksan miehittämä. Kesti yli seitsemänkymmentä vuotta, ennen kuin se saatiin julkaistua suomeksi. Suomennoksen aloittaneen yli-insinööri Juhani Sarkavan kuolema keskeytti käännöstyön, mutta sivistyshistorian dosentti Osmo Pekonen saattoi työn loppuun ja suomennos valmistui vihdoin syksyllä 2017. Kirja on hyppy ajassa taaksepäin; aatelisto oli aatelistoa ja köyhät saivat tulla toimeen miten tulivat. Ja vallankumous (1789) oli vasta edessäpäin.

 

 

kaikenkarvainen kansaSuomessa on noin 800 000 koiraa – enemmän kuin koskaan aiemmin – ja koira-alan liikevaihto liikkuu jo sadoissa miljoonissa. Kasvattaako suosio jo sairaita koiria? Millainen on suomalainen pentutehdas? Entä millainen koira maksaa omistajalleen eniten? 
 
Kirja avaa suomalaisen koiramaailman ja koirabisneksen logiikkaa sekä koiranomistajille että koira-alasta kiinnostuneille. Se kokoaa yksiin kansiin runsaasti uutta tietoa alasta ja sen lainalaisuuksista ja sidonnaisuuksista. 
Ennen kaikkea kirja piirtää käsityksen ihmisen hyvyydestä, heikkoudesta ja julmuudesta, ihmisen halusta uskoa hyvään ja toivoa parasta.
 
Tutkivat toimittajat ja kuvajournalistit ovat pureutuneet kirjassa mm. koiranjalostukseen, pentukauppaan, eläinlääkäriketjujen ja vakuutusyhtiöiden toimintaan sekä koiranruoka- ja harrastusbisnekseen. Koira-ala käydään läpi perusteellisesti ruohonjuuritasolta suuriin rakenteisiin, kotikoirista näyttelykehien tähtiin.

 

 

shoe dogKuuluisan urheiluvälinejätin yhden perustajan, Phil Knightin (s. 1938), elämäntarina on mielenkiintoinen muutenkin kuin menestystarinana. Vaatimattomista oloista lähtenyt oregonilaisopiskelija uskaltautui sodanjälkeiseen Japaniin mielessään juoksutossujen teettäminen ja vienti Yhdysvaltoihin. Juuri sodasta selvinnyt entinen vihollismaa oli haaste. Alku ei suinkaan ollut helppo, mutta tuurilla ja sitkeydellä pääsee näköjään pitkälle. 
 
Kirjassa Knightin tarina linkittyy yhteiskunnallisiin ilmiöihin, urheilu tietysti on mukana koko ajan. Suomeakin sivutaan vähän; kirjassa mainitaan hyvä suomalainen juoksijasta 70-luvulta, tietysti puhutaan Lasse Virénistä. 
 
Rehellinen ja erilainen muistelmateos.

 

leijona se venytteli

Suomen satavuotissynttäreihin osallistuu myös lastenrunous. Kirjailijat Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto ovat valikoineet Maija Hurmeen leikkisästi kuvittamaan teokseen runoja maamme itsenäisyyden ensivuosista asti. Runot kertovat perheestä ja leikeistä, ammateista ja vuodenajoista heijastaen elämänmuutosta sadan vuoden perspektiivillä. Lastenlyyrikkojen huipuista edustettuina ovat niin Lauri Pohjanpää kuin Jukka Itkonenkin, mutta juhlakirjaan on valittu myös unohtuneiden sanailijoiden tuotantoa. Suomi on rikas lastenrunomaa! 


Kaikki muistavat lapsuuden aikaisia riimejä ja rallatuksia; niillä on edelleen paikkansa päiväkodeissa ja kouluissa. Riimikäs rytmi kiehtoo lasta ja lorut ovat räppirunouden taimi. Parasta runoissa onkin niiden vapaus ja huolettomuus.  Juhlavuoden Leijonakirja on riittävän tuttavallinen ja rento; sen aikamatkaan on helppo hypätä tietämättä mihin runot lopulta mielen vievät.

 

 

ei saa menna ulos saunaihollaOlin jostain saanut käsityksen, että tämä olisi jonkunlaista räntärealismia, mutta yllätyin täysin. Päähenkilöinä on kaksi naista, jotka elävät arkista elämää. Kolmantena kissa, joka kommentoi emäntänsä käytöstä ja jolla on ilmeisesti värikäs salainen elämä.

Eeva suunnittelee omia hautajaisiaan ja sairastuu yllättäen. Sinillä on toiveena päästä naimisiin. Kaikki ei vain aina mene niin kuin toivoo. Kumpikin osoittautuu elämän koetellessa vahvaksi ihmiseksi. Vakavista asioista huolimatta mukaan mahtuu iloa ja Kissan näkökulma asioihin on hauskaa.

Kirjassa on surua ja naurua ja se on kirjoitettu niin sujuvasti ettei sitä voi jättää kesken. Tähän mennessä vuoden hyväntuulisin kirja.

 

 

julisteita suomesta-savolainen kari-25397067-3193688303-frntLahden Julistemuseo perustettiin vuonna 1975. Sen laaja kokoelma on ainutlaatuinen. Vanhimmat julisteet ovat 1800-luvulta ja nuorimmat parin vuoden takaa. Sinebrychoffin taidemuseon amanuenssi Ulla Aartomaa on koonnut kattavan esittelyn kokoelmista tyylikkääseen kirjaan yhdessä Lahden julistemuseon tutkija Kari Savolaisen kanssa.

Modernin suomalaisen julisteen historia alkaa Akseli Gallen-Kallelan Bilbol –julisteesta 1907, jossa ranskalainen julistetraditio yhdistyy omaperäiseen suomalaiseen jugendiin. Julisteen kultakausi ajoittuu suomalaisen muotoilun nousuun 1950-luvulla. Vaurastumisen myötä alettiin mainostaa kodinkoneita, vaatteita ja nautintoaineita. Kukapa ei muistaisi nostalgisia Fazerin karkki- ja Hyvonin kalsarijulisteita - kattava kirja paljastaa tekijät niiden takaa.

 

 

miesmuistiRaisiolainen kirjailija Mikko Kalajoki taivastelee kolmannessa kirjassaan keski-ikäisen miehen paineita. Pitää olla huolehtiva isä, hyvä aviomies, aikaansaava alainen, taitava talon remontoija ja rento kaveri. Tähän ei yksi kiltti mies pysty. Uupumus hiipii väkisin vaivoiksi. Pohjimmiltaan mukava kirjan minä-kertoja alkaa seota väsymyksestä ja apua tuovista piristeistä. Kalajoki sirottelee tekstiinsä kepeitä mausteita niin että vakavat asiat ovat helpompia lukea ja käsitellä.

Koko ajan sankarin mieltä vaivaa reistaileva terveys. Musta huumori lisääntyy etenkin loppua kohden. Takaumat lapsuudesta ja nuoruudesta selittävät taustaa.

Kirjailija tarjoaa muutamaan otteeseen juoneen liittyviä lisätarkennuksia Wikipedia-muodossa, tiedä sitten kuinka paikkansapitäviä tiedot ovat…

 

 

peiton allaIrlantilainen Marian Keyes tunnetaan ympäri maailman komediallisista chick-lit –romaaneistaan, joissa käsitellään vakaviakin aiheita, kuten masennusta ja alkoholismia. Keyes on ahkeroinut myös lehtikolumnistina ja Peiton alla -kirjan kansiin on koottu valikoima etenkin Irish Tatlerissa julkaistuja kirjoituksia. Kolumneissaan Mariah Keyes sukeltaa tutkiskelemaan omaa elämäänsä pohjamutia myöten. Hän on itselleen armoton ja tuo suorasukaisesti julki estonsa ja ahdinkonsa. Itsensä ruoskiminen olisi lukijasta kiusallista ilman mausteeksi heitettyä ronskia huumoria. Sen avulla Keyes koukuttaa ja saa jatkamaan kertomuksesta toiseen. Takasivulle päästyä kirjailija tuntuukin jo perhetutulta.

 

 

kevätuhritKuinka kestät sen, että palaat tajuihisi ja kaikki ympärilläsi ovat kuolleet. Maailma on muuttunut ja vastauksia kysymykseen miksi, ei ole.
Joukko eloonjääneitä nuoria löytää toisensa kaupungissa. Heillä ei ole muuta yhteistä kuin pelottava nykyhetki ja tuntematon tulevaisuus. Uhkana ovat toiset, nuoret, jotka jokin on muuttanut väkivaltaisiksi ja tunteettomiksi vihollisiksi. Ratkaisu on lähteä pakomatkallle jonnekin edes tilapäiseen turvaan.

Kevätuhrit on harvinainen tapaus suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa. Trillerimäinen dystopia, joka on uskottava ja jännittävä. Kirjaan ilmestyy jatkoa vuonna 2017.

Katariina Alongi os. Kaartinen (s.1967 Helsingissä) on koulutukseltaan liikunnanohjaaja, filosofian maisteri (englantilainen filologia) ja elämäntaitovalmentaja. Alongi asuu amerikkalaisen miehensä ja poikansa kanssa Kaliforniassa, missä hän työskentelee elämäntaito- ja ratsastusvalmentajana.

 

 

piiroinen pahaa parempiJoensuuhun sijoittuva esikoisdekkari tarjoaa yllätyksen toisensa perään niin rikostutkinnassa kuin myös poliisilaitoksen seinien sisäpuolella. Pahaa parempi aloittaa rikostutkija Väinö Rossista ja Rob Peurasta sekä heidän omaperäisistä kollegoistaan kertovan dekkarisarjan.

Kirja alkaa kun yhdeksänvuotias Mia katoaa liikuntakerhon jälkeen ja Rob Peura kollegoineen alkaa tutkia katoamista. Peuran sieluun Mian katoaminen sattuu erityisesti koska hänen tyttärensä on saman ikäinen. Liittyykö katoaminen Mian äitiin, jonka arvelluttavasta työstä kiertävät huhut leviävät kaupungissa? Kaupungissa pelätään mitä tapahtuu seuraavaksi, kun rikostutkijat saavat tiedon joessa kelluvasta ruumiista.

Pahaa parempi on koukuttava ja viihdyttävä esikoisdekkari. Piiroinen on kirjoittanut dekkarin rankoista aiheista mutta käsittelee niitä tavalla joka ei tee kirjasta liian rankkaa luettavaa.

Suvi Piiroinen on kuopiolainen opettaja, joka on aiemmin asunut Joensuussa.

 

professori ja taloudenhoitajaYoko Ogawa on Japanissa todella arvostettu kirjailija, jonka tuotanto käsittää yli 40 teosta. Nyt hänen tuotannostaan on suomennettu tunnetuin hänen kirjoistaan, joka on saanut nimekseen Professori ja taloudenhoitaja.

Kirja on lämminhenkinen tarina siitä kuinka onnettomuuteen joutunut entinen matematiikan professori, hänen taloudenhoitajakseen välitysfirman kautta tuleva nuori nainen ja tämän kymmenvuotias poika muodostavat epätodennäköisen ystävyyssuhteen. Professorin muisti ulottuu vain 80 minuutin päähän ja jokainen päivä alkaa aina esittäytymisellä.


Päivittäisissä askareissaan puuhaileva taloudenhoitaja löytää työnantajaansa yhteyden parhaiten professorin erityisalan eli lukuteorian kautta. Taloudenhoitajan poika saa professorilta nimekseen Juuri, koska hänen tasainen päälakensa muistuttaa neliöjuuren merkkiä. Etenkin Juureen professorilla muodostuu lämmin ja huolehtiva suhde. Yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi kolmikolle löytyy yllättäen myös baseball, kun kaapista löytyy hieno keräilykorttikokoelma. Koskettavan tarinan keskiössä on kuitenkin taito oppia elämään tätä hetkeä.

 

 

lohikaarmeen varitOn harvinaista, että suomalainen entinen koripalloilija kirjoittaa romaanin Kiinan lähihistoriasta. Lahdesta kotoisin oleva Pasi Pekkola on asunut ja työskennellyt useita vuosia Kiinassa ja tehnyt perusteellista taustatutkimusta kirjaansa varten.

Lohikäärmeen värit -romaani tapahtuu kahdella eri aikatasolla. Kolmekymppinen suomalais-kiinalainen Kimi etsii äitiään Xiaolongia ja tämän juuria äidin kotimaasta. Toinen taso kertoo Kimin äidin köyhästä lapsuudesta ja nuoruudesta köyhässä kiinalaiskylässä. Äiti muuttaa 80-luvulla Suomeen naidakseen miehen, jota ei kuitenkaan rakasta. Pimeä ja kylmä maa, sen mykät ihmiset ja kielitaidottomuus tekevät Xiaolongin olon kestämättömäksi, edes pieni lapsi ei estä häntä lähtemästä takaisin kotimaahansa.

Romaanissa käsitellään paljon kiinalaisen naisen asemaa Mao Zedongin valtakaudella, mutta myös nykyajassa. Naisen osa ei ole kovinkaan paljon parantunut Kiinan markkinataloudeksi kehittymisen myötä.

Pekkola osaa asettua ihailtavalla tavalla sisälle naisen asemaan. Tapahtumat limittyvät eri aikatasoille ymmärrettävästi ja juoni pysyy kiinnostavana viimeisille sivuille asti.

 

 

tarpeeksi nisakasEsikoisrunoilijat ovat raikkaita. Kolmekymppinen Joni Lanki on myös lystikäs. Hän kuvaa tavallisinta arkea humoristisin ja voimakkain keinoin samalla kun istuu pihakeinussa syömässä makaronilaatikkoa. Hieman itsestäänkin vieraantuneena hän pohtii elämäänsä ja tarkkailee ympäristöään: miltä tuntuu, kun ei osaa pukeutua oikein ja selviytyäkseen vain teeskentelee tervettä?

Tiesin alusta alkaen että minut heitettäisiin yli laidan.
Osa minusta on kellunut aina.

Satakuntalaisesta helsinkiläistyneen filosofian maisterin Joni Langin teos tuli toiseksi Gummeruksen ja Nuoren Voiman Liiton runokilpailussa vuonna 2013.

 

 

miehittajanmorsiametSuomalaiset miehittivät Itä-Karjalan syksyllä 1941 ja valmistelivat aluetta osaksi Suomea. Sotilaat tutustuivat alueelle jääneisiin naisiin, joihin moni ihastui ja rakastuikin niissä olosuhteissa. Useat sota-ajan suhteet johtivat seurusteluun ja seurauksena aviottomia lapsia syntyi lähes 500. Suomalaissotilaiden toiminnasta ja suhteista Itä-Karjalassa löytyy kuitenkin yllättävän vähän tietoa. Toimittaja Salminen on tutkinut kuulustelupöytäkirjoja ja rakkauskirjeitä ja asiaan on saatu sitä kautta paljon uutta tietoa.

Sotilaitten ja paikallisten naisten rakkaudella oli kuitenkin myös rumat puolensa. Seksiä ostettiin ruualla ja naisia raiskattiin. Moni sotilas houkutteli naisia sukupuoliyhteyteen lupaamalla heille avioliittoa, vaikka Suomessa oli jo perhe. Miehet myös painostivat naisia abortteihin, jotka yleensä epäonnistuivat. Mutta onnellisiakin rakkaustarinoita löytyy.

Näin eräskin sotilas kirjoittaa "morsiamelleen":

"Et usko rakas miten minulla on sinua ikävä, kaiken aikaa muistelen niitä ihania iltoja, jotka yhdessä vietimme. Monet suudelmat poimin sinun huuliesi lomitse, muistathan ne vielä, oliko hetkemme ihania?"

Mutta kolme kuukautta myöhemmin oli toinen ääni kellossa, kun lapsi ilmoitti tulostaan.

"Kuinka voitte mennä aivan suoraan viranomaisille minua sanomaan lapsenne isäksi. Voitteko tämän niin varmasti saada toteen. Olen syytteenne suhteen aivan vilpitön. Enhän teitä edes tunnekaan. – Ette kai tiedä, että olen kaiken lisäksi aviomies ja kuuden lapsen isä, enkä rehellisenä sekaannu avion ulkopuolelle."

 

 

honkasalo poyta yhdelle” Voi kun saisi olla yksin”, on varsin monen työ- ja perhearjen pyörityksessä elävän toive. Kukapa ei joskus haluaisi kaivautua vällyjen alle pakoon maailmaa. Vaan entäpä, jos yksinolo ei olekaan oma valinta? Miltä tuntuu, kun ei saa kutsua kavereiden synttäreille eikä avioeron jälkeen kuulu enää tuttavapariskuntien joukkoon? Myönteinen yksinolo on aivan eri asia kuin yksinäisten joulujen ja juhannusten aiheuttama ulkopuolisuuden tunne.


Laura Honkasalo pohtii uusimmassa kirjassaan niin myönteistä kuin tahdonvastaistakin yksinoloa. Sosiaalisuutta ihannoivassa yhteiskunnassa myös vapaaehtoinen oman rauhan kaipuu koetaan ongelmaksi, joka pitäisi ratkaista reippaalla asennemuutoksella. Syksyn harrastus- ja tapahtumatarjonnan myötä voi olla vaikeaa – mutta myös rohkeaa – myöntää, että haluaa viettää vapaa-aikansa yksin.

 

 

Tämäkin menee ohiMilena Busquets on espanjalainen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Hän kirjoitti esikoisteoksensa Tämäkin menee ohi, menetettyään oman äitinsä. Kirjan teemat ovat siis hyvin omaelämäkerrallisia.
Kirja alkaa hautajaisista. Blancan äidin toiveesta hautajaiset pidetään sananmukaisesti hiljaisuudessa, ei puheita, kukkia tai musiikkia. Hautajaisten jälkeen Blanca kerää sekalaisen joukon mukaansa ja lähtee äitinsä kesänviettopaikkaan, meren rannalle Cadaquésiin. Mukana ovat omien lapsien lisäksi pari ystävätärtä poikaystävineen, kaksi ex-miestä ja myös rakastaja vaimoineen tulee samaan kylään lomalle.

Tutuissa maisemissa Blanca käy läpi monimutkaista suhdettaan menetettyyn äitiinsä ja omaa elämäänsä, elämänsä miehiä. ”Kun maailma alkaa autioitua niistä jotka meitä rakastavat, meistä tulee pikkuhiljaa, kuolleiden määräämässä tahdissa, tuntemattomia.” Hän kokee olevansa nelikymppiseksi asti elänyt pikkutyttö, jolla on kaksi lasta, kaksi avioliittoa, useita suhteita, useita asuntoja ja useita työpaikkoja. Nyt hän toivoo että siirtyminen aikuisuuteen onnistuu ilman, että muuttuisi suoraan lapsesta vanhukseksi.

Soljuvan ja kepeästi kulkevan tarinan myötä Blanca pystyy kesän myötä päästämään irti äidistään ja hyväksymään äitinsä moton: ”Tämäkin menee ohi”.



haamulaivaKurt Austin herää tajuihinsa loukkaannuttuaan uppoavan laivan matkustajien ja miehistön pelastusyrityksessä. Hänen muistikuvansa tapahtumista ovat pirstaleisia ja ristiriitaisia. Näkikö hän todellakin vanhan ystävänsä ja tämän lasten hukkuvan vai oliko laiva sittenkin jo hylätty ennen hänen tuloaan?

Kurt on päättänyt selvittää totuuden. Pian hän löytää itsensä keskeltä hämärää valtion rahoittamaa kyberrikollisuutta. Alkaa ilmetä outoja kuvioita, joihin liittyy kadonneita tiedemiehiä, outoja onnettomuuksia ja ihmissalakuljetuksen verkosto.
Joe Zavala -nimisen henkilön avulla, Kurt Austin ottaa yhteen hämäräperäisen organisaation kanssa aina Monacoa, Pohjois-Koreaa ja Madagascaria myöten. Hän ei alkuunkaan saata arvata minne hän lopulta päätyy....

 

 

YksinKaro Hämäläinen kertaa romaanissaan juoksijakuningas Paavo Nurmen (1897-1973) elämän ja uran tärkeimmät kohdat. Pienoisromaani on kuin mustavalkokuva: vuorosanoja ei ole vaan sivut täyttyvät päähenkilön omista teräviksi hiotuista ajatuksista.

Hämäläinen kertaa aluksi Paavo Nurmen Turussa viettämää lapsuutta. Jurosta pojasta kasvaa ankara aikuinen, joka vaatii niin itseltään kuin muiltakin täydellisyyttä. Juoksijan harjoitusohjelma on tarkkaan suunniteltu eikä siitä lipsuta piiruakaan. Myös rakennusalan yrittäjänä Nurmi menestyy säntillisyytensä ansiosta. Särmikäs persoona kokeilee lyhyesti avioliittoa ja saa pojan; elämänsä rakkautta hän ei saavuta. Urheilulegenda päättääkin elämänsä yhtä yksinäisenä kuin on sen aloittanut.

 

HellePakkanenOutiLäkähdyttävän kuumassa pääkaupungin kesässä myös Anna Laineen tunteet kärähtävät. Vesivahinko omassa ullakkohuoneistossa suistaa Annan elämän raiteiltaan ja tyylistään tarkka Anna joutuu evakkoon ystävänsä tädin kissanhajuiseen kaksioon, myös mäyräkoiraherra Justus joutuu kauaksi mukavuusalueeltaan. Kaiken kukkuraksi Anna kohtaa miehen, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta.

Kerrostalon tunnelmassa on jotakin outoa, joka paljastuukin viimeistään pihajuhlissa jotka päättyvät helteen jälkeiseen ukkosmyrskyyn.

Kuten Pakkasen dekkarit yleensä, niin tässäkin kirjassa ehditään pitkälle ennen kuin rikos tapahtuu. Selvitellään ensin kunnolla ihmissuhteita ja ravistellaan Annasta kaikki kuulumiset irti.

Viidestoista Anna Laine – dekkari, kevyt dekkari jossa keskeisessä roolissa ovat ihmiset ja heidän väliset suhteensa.