Leena Lepistö

”Sä et kyyneltä nää” – musiikki Aki Kaurismäen elokuvissa

Aki Kaurismäen elokuvissaan käyttämä musiikki sisältää laajan kirjon eri musiikin lajeja. Se sisältää oopperamusiikkia 1700- ja 1800-luvuilta, klassista sinfoniamusiikkia 1800- ja 1900-luvuilta sekä vanhoja traditionaalisia kansansävelmiä. Musiikista löytyy paljon vanhaa tangoa, iskelmämusiikkia, laulelmia, jazzia, bluesia, rockia, twist- ja punk-musiikkia. Musiikki on enimmäkseen nostalgista ja peräisin aikakaudelta ennen elokuvien tapahtuma-aikaa. Samassa elokuvassa on yleensä monia erityylisiä kappaleita, joilla ei ole mitään tiettyä yhteyttä toisiinsa, mutta silti ne tukevat elokuvan kerronnan yhtenäisyyttä.

©Sputnik. Kuvaaja Marja-Leena Hukkanen

Musiikin käyttötapoja


Hollywood-elokuvan perinteisessä musiikin käyttötavassa (jota kutsutaan parafraasiksi) musiikkia on käytetty myötäilemään elokuvan tapahtumia ja tukemaan sen sujuvuutta. Kaurismäki on käyttänyt tätä perinteistä tapaa melko vähän. Sen sijaan hän suosii elokuvissaan kahta muuta musiikinkäyttötapaa, joista annan seuraavassa esimerkit.

Rikos ja Rangaistus, Aki Kaurismäen ensimmäinen oma ohjaustyö, alkaa kohtauksella teurastamossa. Kirveen isku halkaisee pölkyllä olevan torakan, ympärillä paloitellaan eläintenruhoja lattia on punaisena verestä. Kohtauksen taustamusiikkina soi Harri Marstion englanniksi laulama kaunis Franz Schubertin Serenadi, jonka sanoissa kaivataan rakastettua ja toivotaan hänen näkemistään. Kohtauksen tunnelma on täysin erilainen kuin taustamusiikin tunnelma. Musiikkia on tässä kohtauksessa käytetty täysin vastakohtaisesti (kontrapunktina) kuvaan nähden.

Kuvan ja musiikin vastakkaista tunnetta käytetään hyvin elokuvassa Hamlet liikemaailmassa. Ofelia ikävöi (tosin hyvin ikävystyneen näköisenä) Hamletia ja suutelee hänen valokuvaansa, mutta heittää sen menemään ja tekee itsemurhan. Koko kohtauksen taustamusiikkina soi rytmikäs Topi Sorsakosken laulama Kunhan palaan takaisin (alkuperäinen Renegades-yhtyeen kappale on nimeltään Things will turn out). Ofelian hukkuessa hitaasti kylpyammeeseen kuullaan säkeet:

    "kutsun sydämessäin kuulen,   
     kaipuu kasvaa sinunkin,   
     lainaan siivet aamutuulen,
     niillä luokses kiirehdin.
     sä mitä pyydät, sen mä teen,
     taas pian tavataan, jää mennyt unholaan;
     näin käy unelmain nuo toteen, kunhan palaan takaisin,
     oota vaan kun kohdataan,
     on kaikki kohdallaan."

Kohtauksessa on mustaa huumoria, kuten koko elokuvassa. Kun Hamlet palaa takaisin vaikkapa sitten siivilläkin, niin kaikkihan ei ole todellakaan kohdallaan eikä Ofelia ole enää häntä kaipaamassa.

Elokuvassa Pidä huivista kiinni, Tatjana on kohtaus, jossa Valto ja Klavdia viettävät illan ja yön samassa hotellihuoneessa. Valto on suomalainen mies, joka ei puhu mitään. Huoneen radiosta kuullaan Helena Siltalan laulama Etkö uskalla mua rakastaa. Tässä musiikkia käytetään tuomaan esiin asioita ja tunnelmia, joita ei muuten selvitetä. Tällaista selventävää elokuvamusiikin käyttöä sanotaan polaroinniksi. Kohtauksessa laulun sanat korvaavat vuorosanoja ja tuovat esille elokuvan henkilön ajatuksia:

    "Etkö uskalla mua rakastaa,
     miksen vastausta sulta saa?
     Onko sydämesi onneton, kun luonain se on?
     Etkö uskalla mua rakastaa, miksi muuri sinut piilottaa?
     Hylkäisitkö pienen sydämen, kun liekkiin sait sen?
     Sä huolesi suo minun kantaa, pois murheesi vien.
     Taas aurinko lämpönsä antaa ja valaisee tien.
     Etkö uskalla mua rakastaa?
     Sanaa sydämeni odottaa, sanaa,
     jonka myötä omaks saan myös taivaan ja maan."

Kaurismäki on itse sanonnut useammassakin yhteydessä, että hän käyttää musiikkia dialogin korvikkeena ja kontrapunktina. Englantilaisen elokuvatoimittaja Jonathan Romneyn mielestä on vaikea tietää, vihaako vai rakastaako Kaurismäki käyttämäänsä musiikkia. Kaurismäen vastaus tähän oli: "En koskaan käytä musiikkia, josta en pidä. Käytän lauluja osaksi korvaamaan dialogia ja osaksi kontrapunktina. Tatjanassa käytin Renegadesia, englantilaista yhtyettä, joka oli hyvin suosittu vain Suomessa. He olivat 1960-luvulla Suomessa aivan kuin Beatles". Gordon Sanderin haastattelussa joulukuussa 2002 Kaurismäki sanoo:" Elokuvissani minulla on tapana käyttää musiikkia dialogin sijasta. Se ajaa saman asian. Olen aina kunnioittanut Wim Wendersiä siitä, että hän kunnioittaa musiikkia tarpeeksi ollaakseen häivyttämättä tai lopettamatta sitä typerästi". Peter von Baghille Kaurismäki  toteaa: "Käytän usein musiikkia dialogin korvikkeena. Se ajaa saman asian tai enemmänkin; luo haetun tunnelman ilman turhia sanoja". Samaan asiaan liittyen hän kertoo edelleen: "En halua, että musiikki peittää kuvan alleen."..."Elokuvissani musiikilla on vähän samankaltainen tehtävä kuin tanssipaikoilla, joissa ihmiset eivät ujouttaan saa sanaa suustaan, mutta musiikki hoitaa vuoropuhelun."

Kaurismäki käyttää elokuvissaan hyvin vähän juuri elokuvaa varten sävellettyä musiikkia; sitä ovat oikeastaan vain Anssi Tikanmäen sävellykset elokuvaan Juha ja Mauri Sumenin sävellykset Leningrad Cowboys-elokuviin. Suurin osa käytetystä musiikista on valmiilta äänilevyiltä otettua musiikkia. Kaurismäki kuvaa käyttämäänsä metodia Minna Joenniemen haastattelussa seuraavasti: "Kuva tulee ensin. Kahmaisen kotihyllystä sopivia levyjä matkalla leikkaamoon. Kuuntelen kotona vain Somerjokea, Virtaa ja Otsia." Metodi on periaatteessa edelleen sama, mutta von Baghin haastattelussa Kaurismäki kertoo joidenkin kappaleiden käytön kaatuvan nykyään siihen, että niiden käyttöoikeudet ovat aivan liian kalliita. Sen vuoksi viimeisissä elokuvissa ei ole pystytty käyttämään kaikkia haluttuja sävelmiä.{mospagebreak}

Musiikkia käytetään elokuvissa sekä taustamusiikkina että elokuvien tapahtumiin sisältyvänä musiikkina. Kaurismäen elokuvissa onkin useita aitoja esityksiä; siis sellaisia, joissa laulaja ja yhtye itse esiintyvät elokuvassa joko omana itsenään tai roolihenkilöinä. Näistä esityksistä mainittakoon Harri Marstion ja Pedro's Heavy Gentlemen-yhtyeen esitys L' accordeoniste (Rikos ja rangaistus), Reijo Taipaleen laulama Satumaa (Tulitikkutehtaan tyttö), Veikko Lavin esitys Tanssi, Anjushka (Pidä huivista kiinni, Tatjana), Markus Allanin laulut Kuumat tuulet sekä Kohtalon tuulet (Kauas pilvet karkaavat), Annikki Tähden roolihenkilönä esitetyt Pieni sydän ja Muistatko Monrepos'n (Mies vailla menneisyyttä) sekä Melrosen esiintyminen kahdessa eri elokuvassa (Hamlet liikemaailmassa ja Laitakaupungin valot). Näin elokuvissa on tullut tallennettua suomalaisen kevyen musiikin esityksiä aivan kuin dokumentinomaisesti. I hired a contract killer -elokuvassa on tallennettu myös edesmenneen Joe Strummerin esitys Burning Light. Kaurismäellä on myös tapana käyttää ja näyttää elokuvissa vanhoja musiikkilaitteita, kuten jukeboksi, vinyylilevysoitin, matkaradio ja kasettisoitin. Erikoisimpia näistä ovat Pidä huivista kiinni, Tatjana -elokuvassa nähtävä auton vinyylilevysoitin sekä Ariel-elokuvassa päähenkilön, Taiston, isältään saama auton avaimenperässä oleva kampikäyttöinen soittorasia, joka soittaa Kansainvälistä.

 Aivan kuten elokuvien paikat ja lavasteet, myös musiikki tuo mieleen kaipuun ja nostalgian sekä jonkin menneen aikakauden. Unelmat satumaasta ja kaipaus aavan meren tuolle puolen pois täältä pettymyksistä ja yksinäisyydestä ovat usein toistuvia aiheita. Useimmin mainittuja asioita laulujen sanoissa ovatkin kaipaus, ikävä, onni, haave, toive, unelma sekä toisaalta muisto, pettymys, yksinäisyys ja tuska. Elokuvan henkilöt istuvat ja/tai kuuntelevat usein yksin mietteissään, kun jokin kappale soi. Katsoja joutuu kuin pakosta keskittymään musiikkiin, koska kuvassa tapahtuu niin vähän. Näin itse kappale ja sen sanat tulevat hyvin korostetusti esiin kertomaan ja kuvaamaan henkilön ajatuksia tai elokuvan tapahtumia. Usein kohtaukseen tulee käytetyn musiikin luonteen myötä mukaan ironiaa ja kuvalle vastakkaista tunnetta. Kaurismäki onkin tunnustanut "kiusanneensa katsojaa" Hamlet liikemaailmassa -elokuvassa soivan Yyteri-twistin äkkinäisellä lopetuksella.

Käytetyin musiikki Kaurismäen elokuvissa


Kaurismäen elokuvien eniten käytettyä musiikkia kootessani olen ottanut huomioon vain näytelmäelokuvien musiikin, en musiikkidokumenttien ja Leningrad Cowboys-elokuvien musiikkia, koska niissä musiikilla ei ole täysin vastaavaa asemaa kuin draamaelokuvissa.

      "Sä et kyyneltä nää vaikka syömmesi nyyhkii.
     Et kaihoakaan vaikka lähdit sä pois.
     Jo käteni kerran, ne kyyneleet pyyhki
     vain huominen jos mulle unhoa sois.
     Olen antanut syömmeni, kaikkeni sulle.
     Sä tarjosit vain sielun tuskia mulle.
     Sä et kyyneltä nää, vaikka syömmeni nyyhkii.
     Et kaihoakaan, vaikka lähdit sä pois
     Onnellinen ollut olen kerran minäkin,
     onnellinen siksi, et sun mä omistin.
     Vaan maailmassa onnea ken liikaa odottaa,
     juo pettymyksen maljaa katkeraa."

Nämä laulun sanat ovat tutut kolmesta Aki Kaurismäen elokuvasta. Tämä Olavi Virran säveltämä, sanoittama ja esittämä kappale Sä et kyyneltä nää on Aki Kaurismäen elokuvissa useimmin kuultava laulu. Sitä on käytetty elokuvissa Calamari Union (1985), Kauas pilvet karkaavat (1996) ja Laitakaupungin valot (2006) eli melkein täsmälleen kymmenen vuoden välein. Etenkin Laitakaupungin valot-elokuvassa sanat kuvaavat täydellisesti päähenkilön, Koistisen, mielentilaa ja ajatuksia, kun Mirja on jättänyt hänet. Kohtaus on kaikessa tunteellisuudessaan osittain koominen, koska Koistinen upottaa pettymyksensä suomalaiseen tapaan viinapulloon eli "juo pettymyksen maljaa katkeraa". Useammassa kuin yhdessä elokuvassa (tosin vain kahdessa) elokuvassa esiintyviä lauluja ovat Cadillac, Les temps des cerises, My heart must do the crying (sekä suomen- että englanninkielisenä), Yksi ainoa ikkuna (suomen- ja venäjänkielisenä), Rich little bitch, Valot sekä Syyspihlajan alla, jonka Kaurismäki on itse joskus sanonut olevan mielestään paras levy.

Eniten käytetty sävellys Kaurismäen elokuvissa on kuitenkin Pjotr Tshaikovskin Sinfonia nro 6, ns. "Pateettinen sinfonia", josta kuullaan osia ainakin seitsemässä elokuvassa. Myös Dmitri Shostakovitshin musiikkia käytetään ainakin viidessä elokuvassa. Rockmusiikin puolelta eniten elokuvissa esitettyjä sävellyksiä on Renegades-yhtyeellä (9 kpl, jotka kaikki on ilmoitettu yhtyeen jäsenten yhteistyössä tekemiksi). Antero Jakoilan instrumentaalikappaleita on kaikkiaan kahdeksan. Suomalaisista rock-säveltäjistä eniten eli 7 kappaletta on Melrose-yhtyeen säveltäjän Tokelan tekemiä. Toivo Kärjen sävellyksiä on 5 kappaletta ja  Carlos Gardelin, Marko Haaviston, Olavi Virran sekä blues-musiikkia säveltäneen tekijäparin Rudolph Toombs-Henry Glover sävellyksiä löytyy elokuvista 4 kpl.

Laulujen esittäjistä suosituin on odotetusti Olavi Virta 12 laulullaan. Renegades-yhtyeen esittämiä lauluja löytyy 9 kpl ja Melrosen esityksiä on 7 kpl. Rauli Badding Somerjoen esityksiä on kuusi kappaletta ja samaan yltää amerikkalainen Little Willie John. Marko Haavisto esittää kolmen eri yhtyeensä kanssa yhteensä kuusi laulua. Neljään esitykseen yltävät Carlos Gardel, Billie Holiday ja Georg Ots. Instrumentaalimusiikin puolella Antero Jakoilan esityksiä on kaikkiaan kahdeksan.

Kaurismäen elokuvissa on nostettu esiin jonkin aikaa syrjässä olleita esiintyjiä, kuten Markus Allan, Annikki Tähti, Melrose sekä Marko Haavisto yhtyeineen. Kaurismäki on ottanut heitä mukaansa esiintymään ulkomaille esim. Cannesin elokuvafestivaaleille. Elokuvaesiintymisten myötä nämä esiintyjät ovat saaneet myös muuta julkisuutta ja uusia esiintymisiä. Annikki Tähti esiintyy edelleen aktiivisesti ja on saanut paljon uutta yleisöä. Olavi Virran ja Rauli Badding Somerjoen näkyvyydellä Kaurismäen elokuvien musiikissa on varmasti ollut vaikutusta heidän nykyiseen suosioonsa.

Ei pidä unohtaa sitäkään, että Kaurismäen elokuvan Leningrad Cowboys go America ansiosta yhtyeestä tuli hyvin suosittu esim. Saksassa ja Japanissa. Yhtyeen menestys huipentui Helsingin Senaatintorilla pidettyyn konserttiin Puna-armeijan kuoron kanssa, josta tehtiin myös dokumentti Totala Balalaika show sekä tv- ja levytaltiointi. Kaurismäki aloitti yhteistyönsä Leningrad Cowboys-yhtyeen kanssa musiikkiaiheisella lyhytelokuvalla. Hän on tehnyt useita lyhytelokuvia, joista seitsemän on lähinnä musiikkivideon kaltaisia. Näitä ovat Melrose-yhtyeen Rich Little Bitch, Markus Allanin Oo aina ihminen sekä viisi Leningrad Cowboys-yhtyeen esitystä (Rocky VI, Thru the wire, L.A.Woman, Those were the days ja These Boots).

Aki Kaurismäen tuotantoyhtiö Sputnik Oy on tuottanut elokuvien lisäksi myös äänilevyjä Laika-levymerkillä. Ensimmäinen Laika-merkillä tuotettu levy oli vuonna 1993 julkaistu Japanilaisia lauluja. Laulajana levyllä on japanilainen Karkkilassa asuva Toshitake Shinohara, jonka esityksiä kuullaan kahdessa Aki Kaurismäen elokuvassa. Sputnik on tuottanut myös kaksi Markus Allanin levyä: Tangon kotimaa ja Kohtalon tuulet. Sputnik on  kustantanut myös Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen kirjan Rauli Badding Somerjoen elämästä ja lauluista.


Kirjoittaja on Kaurismäki-elokuvien pitkäaikainen harrastaja ja alkoi tutkia Aki Kaurismäen elokuvien musiikkia kulttuurialaa opiskellessaan ja teki aiheesta opintojensa lopputyön. Nykyään kirjoittaja on aktiivisesti mukana elokuvajärjestö- ja kerhotoiminnassa Helsingissä.


LÄHTEET:

Bagh, Peter von (2006): Aki Kaurismäki. Helsinki: WSOY.
Gorbman Claudia (1987): Unheard Melodies-Narrative Film Music. Indiana University Press.
Joenniemi Minna (1996): Aki astui pilvistä. Aviisi, 2.
Juva Anu (1995): Valkokangas soi! -kirja elokuvamusiikista. Helsinki: Kirjastopalvelu Oy.
Lepistö, Leena (1999): Musiikin käyttö Aki Kaurismäen elokuvissa. Työväen Akatemian kulttuurisihteerilinja. Lopputyö.
Romney Jonathan (1997): The Kaurismäki Effect. Sight and Sound, 6, 10-14.
Sander Gordon (2002): Romantis as Caterpillar. Interview: Aki Kaurismaki. Financial Times 28-29.12.2002.